Rasvat eli lipidit, kolesteroli ja lipoproteiinit

Rasvoihin liittyy paljon epäselvyyksiä ja myyttejä. Vasta viime aikoina rasvojen merkitys hyvinvoinnille on avautunut. Rasvahapot ovat välttämättömiä ”rakennuspalikoita” mm. solukalvoille ja vaikuttavat siten suoraan solujen läpäisevyyteen ja erilaisten patogeenien aiheuttamiin tulehdusreaktioihin. Aivot tarvitsevat runsaasti rasvoja ja kolesterolia. Liian alhainen kolesteroli on yhteydessä moneen sairauteen (mm. dementia), jopa lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Rasvahapot vaikuttavat elimistössä monin tavoin:

  • Rasvat ovat osa solukalvojen (ja aivojen) rakennetta.
  • Rasvat ovat elimistön tärkeä energian varastomuoto (rasvasolujen rasvavarastot ovat lähinnä rasvahappoja triasyyliglyserolin muodossa).
  • Kolesterolin kaltaiset rasva-aineet (hormonit) toimivat tärkeinä elintoimintojen säätelijöinä.
  • Eräät vitamiinit ovat rasva-aineita
  • Eräät rasva-aineet voivat toimia myös solujen viestinvälityksessä, kuten diasyyliglyseroli ja sfingosiini-1-fosfaatti.

Rasvahapot ovat neutraaleja hiilivetyjä. Vaikka rasvahapot ovat yksi pääkomponentti solujen lipidirakenteissa, vain pieni osa niistä esiintyy vapaina soluissa ja kudoksissa. Eläimistä, kasveista ja mikrobeista on eristetty yli 100 erilaista rasvahappoa.

Rasvan saanti turvaa elimistölle välttämättömien rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien saannin. Onkin suositeltu, että rasvaa tulisi olla 30 % kokonaisenergiasta, kuitenkin vähintään 15-20 %.

http://images.coronaria.fi/?id=5651646

Lähde: Tohtori.fi

Lipidi on yhteisnimi eliöiden solukoissa ja kudoksissa syntyneille rasvoille ja rasvamaisille yhdisteille, kuten rasvoille, öljyille, vahoille, kolesterolille, steroideille, rasvaliukoisille vitamiineille, monoglyserideille, diglyserideille, triglyserideille ja fosfolipideille. 

Vaikka nisäkkäiden elimistö voi sekä hajottaa että rakentaa lipidejä, joitakin lipidejä on saatava ravinnosta. Näitä ovat välttämättömät rasvahapot eli EFAt (essential fatty acids) eli omega-3 ja omega-6 rasvahapot.

Välttämättömät rasvahapot – Essential Fatty Acids (EFA):

Rasvat ovat tehokas energianlähde. Gramma rasvaa sisältää n. 9 kcal (38 kJ) energiaa. Rasvat sisältävät myös elimistölle välttämättömiä rasvahappoja (omega-3 ja omega-6) ja niitä tarvitaan rasvaliukoisten vitamiinien (A-, D-, E- ja K-vitamiini) hyödyntämiseen.  

Ihmisen elimistö tarvitsee sekä omega-6 että omega-3 rasvahappoja. Näiden ideaalisen saantisuhteen tulisi olla 1:1 – 3:1, mutta saanti on länsimaisessa ruokavaliossa kallistunut voimakkaasti omega-6 rasvoihin, ja todellinen saantisuhde on 7-8:1. Perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa ja varhaisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliossa suhde oli 1:1; perinteisessä japanilaisessa ja intialaisessa ruokavaliossa rasvatasapaino on myös hyvä. Omega-9 rasvahappoa elimistö syntetisoi itse, joten se ei kuulu välttämättömiin ravinteisiin. Välttämättömät rasvahapot ovat:

α-linolihappo eli ALA, joka on omega-3 rasvahappo sekä linolihappo eli LA, joka on omega-6 rasvahappo 

α-linolihapon elimistö muuttaa pitkäketjuisiksi monityydyttämättömäksi rasvahapoiksi (long chained polyunsaturated fatty acids – PUFA) eikosapentaeenihapoksi (EPA) ja dokosaheksaeenihapoksi (DHA). Linolihaposta elimistö syntetisoi monityydyttämätöntä arakidonihappoa (arachidonic acid, AA), joka on eikosanoidien (hormonien ja kudoshormonien) lähtöaine. EPAa elimistö käyttää solukalvojen ja hormonien rakennusaineena, alentamaan verenpainetta ja aivojen toimintaan. DHA on solukalvojen rakennusaine ja osallistuu sähköisten impulssien välittämiseen hermosoluissa. Dokosaheksaeenihaposta (DHA) muodostuu dokosanoideja, dokosatrieenejä ja neuroprotektiinejä sekä vapaiden radikaalien vaikutuksesta hapettumalla syntyviä myrkyllisiä isoprostaaneja.
Hyviä omega-3 rasvojen lähteitä ovat rasvaiset kalat (makrilli, ankerias, nahkiainen, silli ja lohi).
Välttämättömät rasvahapot löydettiin jo 1923 ja aluksi niitä pidettiin vitamiineina F, mutta tutkimus osoitti niiden olevan rasvahappoja eikä vitamiineja.1950-luvulla Arild Hansen osoitti, että rasvattomalla maidolla ruokituille lapsille kehittyi välttämättömien rasvahappojen puutostila, joka ilmeni iho-oireina ja kasvun hidastumisena ja lisääntyneenä ravinnontarpeena. Välttämättömät rasvat vaimentavat inflammaatiota sekä sairaus- ja tulehdusgeenejä.  

Tyypillisesti lipideissä toinen pää on vesihakuinen (hydrofiilinen) ja toinen, pitkä hiilivetyketju, hydrofobinen. Lipidit eivät edusta rakenteeltaan yhtenäistä yhdisteryhmää, mutta niille on ominaista, että ne liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin, kuten asetoniin, eetteriin, petrolieetteriin ja bentseeniin, mutta eivät veteen. Kun lipidit kudosnesteessä liittyvät proteiineihin, ne muuttuvat liukoisiksi. Lipidien ja proteiinien muodostamat makromolekyylit ovat lipoproteiineja. Hiilihydraattien ja lipidien muodostamat yhdisteet ovat glykolipidejä. Lipidien muodostuminen, lipogeneesi tapahtuu soluissa. Lähde: Wikipedia

Sekä eläin- että kasvisperäiset rasvat muodostavat hiilihydraattien ja proteiinien ohella ravitsemuksemme ja hyvinvointimme perustan. Rasvat tuovat ruokavalioon paljon energiaa tiiviissä muodossa, mutta ne ovat välttämättömiä myös solujen ja hormonien rakennusaineina sekä elimistön lämmönsäätelyssä. Rasvoja tarvitaan myös kuljettamaan elimistössä rasvaliukoisia vitamiineja (A, D, E & K) ja muuttamaan karoteenia A-vitamiiniksi.

Välttämättömiä rasvahappoja tarvitaan mm:

 
Eikosanoidien lähtöaineiksi. Oksilipiineihin kuuluvissa eikosanoidi-molekyyleissä on kaksikymmentä hiiliatomia ja niitä muodostuu ravinnon rasvahapoista (dihomogammalinoleenihappo (DGLA), arakidonihappo(AA), eikosapentaeenihappo (EPA), dokosaheksaeenihappo (DHA) ja eikosatetraeenihappo (ETA). Tulehduksia aiheuttavia ”pahoja” eikosanoideja syntyy etenkin arakidonihaposta ja transrasvahapoista.

Eikosanoidit: kaksikymmentä hiiliatomia käsittäviä rasvahappoja, joilla on usein voimakkaita fysiologisia vaikutuksia (hormoneja tai kudoshormoneja), esim. prostaglandiinit, tromboksaanit, leukotrieenit. – Terveyskirjasto

Eikosanoideihin kuuluu useita hormoninkaltaisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat lyhytaikaisesti kaikissa ihmisen elimissä: sydämessä, maksassa, munuaisissa, keuhkoissa, haimassa, ihossa, aivoissa sekä näiden lisäksi myös luustossa ja lihaksistossa. 

Eikosanoideja tunnetaa yli sata ja niihin kuuluvat mm. prostanoidit (prostaglaniidit, prostasykliinit ja troboksaanit), leukotrieenit, hydroksihapot, lipoksiinit, hydroksyloituneet rasvahapot, isoprstaanit, epoksieikosatrieeniset hapot, epoksieikosanoidihapot, endokannabinoidit, epilipoksiinit ja syklopentennoonit. 

Eikosanoideilla on tärkeä merkitys solujen hyvinvoinnille ja ihmisen terveydelle. Ne vaikuttavat tulehduksia aiheuttavina tai niitä ehkäisevinä ja säätelevät aivoissa mm. tunteita. Eikosanoidit jaetaan hyviin, pahoihin ja neutraaleihin. Hyvät ehkäisevät tulehdusta (inflammaatio) ja pahat aiheuttavat tulehduksia. Yleisperiaate on, että hyvät eikosanoidit toimivat pahojen leukotrieenien vastavikuttajina ja hillitsevät tulehduksia kudoksissa. Kaikki krooniset sairaudet ovat tulehdustauteja, joissa tulehdussytokiinit ovat koholla; eikosanoidit ovat mukana kroonisissa sairauksissa ja niiden on osoitettu liittyvän mm. lihomiseen, insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään, diabetekseen, masennukseen sekä sydän- ja syöpätauteihin. 

 

image_pdfimage_print
Updated: 18/11/2014 — 11:34
Ruokasota © Sami Raja-Halli 2014 Frontier Theme